lauantai 18. huhtikuuta 2015

Pennipeili


Pari vuotta sitten kirpparilla tuli vastaan purkillinen pennejä.


Ilman ainuttakaan aavistusta tulevasta käyttötarkoituksesta,
lähtivät pennoset matkaani - ihan vaan nostalgiamielessä.


Enpä ole markka- tai penniaikoja muuten haikaillut,


mutta tällaiselle seitsemänkymmentäluvun lapselle
yksi alumiini- tai kuparilantti tarkoitti yhtä karkkia.
Etenkin sellaisia läpinäkyvässä kääreessä olleita punaisia, keltaisia ja vihreitä.


Rakkaiden muistojen siivittämänä, 
nämä pyöryläiset pääsivät purkista kultakehyksiin.


Pennosista pennipintaa
ja pennipinnasta peilipintaa.

Suotuisalla valaistuksella voi tästä pinnasta jopa jotakin heijastuakin ;)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kinnasprintti


Silloin kun en ole ollut täällä blogiaalloilla,
olen ollut muun muassa opiskelemassa.


Opiskelemiseen liittyy sekin hieno seikka, 
että joutuu/pääsee tutustumaan itselle uusiin asioihin. 


Jostain ihmeen syystä, 
en ollut koskaan aiemmin kokeillut kankaanpainantaa.


Inspiraationi näihin kokeiluihini hain kinnaskirjasta.


Kokeilukankaat ovat odotelleet sievässä paketissa nyt vuoden päivät.
Ehkäpä olisi aika niistä jotakin surauttaa.

Ja kankaanpainanta se vasta hauskaa oli, 
tätä kokeillaan varmasti vielä uudestaan.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Ei pässimpää


Tiedätkös, mikä tämä on?


No, trikoopallo(ja).


Tai pitäisiköhän sanoa solmupalloja.
Erilaisista kuluneista ja rikkinäisistä vaatteenkappaleista leikattuja ja 
solmittuja pallosia.


Ensin niitä syntyi pari,
kohta meillä olikin jo pieni pallotehdas.


Sen lisäksi, että näillä voisi vaikka jonglöörata,
järjestäytyivät nämä palloset kaarevaan muotoon.


 Avuksi pyydettiin vielä yksi tapaturmasta kärsinyt huppari, 
pari eläköitynyttä teepparia, kierrätysvanua (flokkia)


sekä vanhan nahkatakin nappilistat.
(Samasta kierrätystakista on aiemmin syntynyt myös tämä ja tämä.)


Nahkalistoista kiepsautettiin sarvet 


ja palloista koostettiin villapeite.


Ihan selvä pässi, eikö :D

(Yksi perheenjäsen näki tässä tosin hiiren.)

No, pässi tai hiiri - eläinrahi kumminkin.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Älä koskaan...


sano, ei koskaan.


Itsenikin onnistuin ihan yllättämään.


Viime aikoina on tuntunut siltä,


että vielä joitakin tarinoita voisi olla kertomatta.


Voi, miten ihmisen mieli ja elämän juonenkäänteet 
ovatkaan toisinaan kummallisia.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Hymyhuulin


Aika on purkaa,


aika on rakentaa.


Aika on puhua, 


aika on olla hiljaa.


Aika on tulla


ja aika on mennä. 


Koskaan ei voi tietää, millaisia yllättäviä elämän juonenkäänteitä sitä eteensä saa.


Voidakseen avata uusia ovia, täytyy joskus sulkea vanhoja.
Kaikella on aikansa.

Lavian Annan ovi on ollut avoinna lähes kaksi vuotta.
Mukavien ja mieltä lämmittävien blogimuistojen saattelemana käännän nyt katseeni
kohti uusia haasteita.
- Hymyhuulin :)

Kaunis kiitos kaikille mukana oleilleille tästä riemastuttavasta blogiajasta!

Ja että jokin muisto tästäkin jäisi,
tässäpä vielä "Lavian Annan perintö" blogisfäärille:
Anna vanhalle aina uusi mahdollisuus.
(Pätee varmasti niin meihin ihmisiin kuin tavaroihinkin :D)

Meillä uuden mahdollisuuden vielä loistaa saivat tällä kertaa vanhat vyyhdinpuut.
Vyyhdinpuupöytä - eikös kuulosta trendikkäältä ;)

Kaikkea hyvää :))

Sari

maanantai 12. elokuuta 2013

Kalannahkalaukku


Kävinpä lomalla kurssilla


- mielenkiintoisella nahkatyökurssilla.


Jokainen oppilas valmisti käsityönä itselleen mieluisan laukun.


Minä inspiroiduin itselleni aivan uudesta materiaalista, 


kalannahasta.
Oi, miten hieno ja ekologinen raaka-aine. 


Oman laukkuni suunnittelin ja toteutin neljästä eri kalannahasta,
vanhasta nahkatakista sekä yhdestä tarpeettomaksi jääneestä vyöstä.
Varsinainen kierrätyskassi siis tämäkin :)


Tytär taiteili mammalleen vielä pisteeksi iin päälle dimangi-avaimenperän,
joka viimeistelee laukun katu-uskottavaksi merkkilaukuksi ;)
 
Kivaa tätä viikkoa!

lauantai 10. elokuuta 2013

Vyö


Toisinaan kirppareilla tekee erityisen hauskoja löytöjä.


Tällä kertaa löysin vyön. 


Tämäpä ei ollutkaan mikä tahansa vyö, vaan numerovyö.


Tarkempi tarkastelu osoittikin nahkaremmin


aivan joksikin muuksi kuin housujen kiristäjäksi.


Hip hei,


tämähän onkin kalenterivyö!


Vyössä oli irrallinen nahkainen päivämäärän osoittaja,


jonka vaihdoin itselleni mieluisampaan metalliseen.


Kotoa löytynyt vanha solki pääsi nyt uusin töihin numeron näyttäjänä.